Dante Alighieri on vuosina 1265-1321 elänyt italialainen kirjailija sekä runoilija. Poiketen muista keskiajan kirjailijoista, Dante kirjoitti suurimman osan tuotannostaan kansankielellä eli italiaksi. Sen vuoksi häntä onkin kutsuttu myös Italian kirjakielen isäksi. Dante Alighieri on nyyäänkin tunnettu nimi ja hänen kuvansa on jopa Italian kahden euron kolikoissa.
Tunnetuin Dante Alighierin kirjoista, Divina Commedia eli Jumalainen näytelmä on puolimatkassa elämässään olevan minäkertojan eli Danten matka Helvetin ja Kiirastulen kautta Paratiisiin. Kirjan alussa hän on eksyneenä metsään, jossa tapaa antiikin Rooman ehkäpä tunnetuimman runoilijan, Vergiliuksen. Vergilius johdattaa Danten läpi Helvetin ja Kiirastulen, sillä Dante ei olisi yksin matkasta voinut selviytyä. Paratiisiin Dante saa oppaakseen nuorena kuolleen rakastettunsa, Beatricen.
Helvetti on kuvailtu suppilon muotoiseksi kärsimysten pesäksi. Se sisältää esikartanon sekä yhdeksän piiriä. Ensimmäisissä piireissä ovat kastamattomat sekä lievimpiä syntejä tehneet kuten himoitsevat, mutta mitä alemmas päästään, sitä syntisempiä tulee vastaan ahmateista laiskoihin, väkivaltaisiin, vilpillisiin ja lopulta pettureihin asti. Suppilon pohjalla on jäätä itkevä Saatana pureskelemassa pahimpia pettureita, Jeesuksen pettäjää Juudasta sekä Caesarin murhaajia Brutusta sekä Cassidiusta. Helvetissä jokainen kärsii ironisesti juuri siitä synnistä, mihin itse syyllistyi eläessään.
Danten ja Vergiliuksen ohitettua Saatana, he tajuavat ohittaneensa samalla maan keskipisteen ja kapuavansa Helvetin kaivamisesta saadun maan muodostamaa vuorta, Kiirastulea. Se sijatsee saarella ja sisältää seitsemän piirin lisäksi kaksi pengertä. Kiirastulen piireissä matkalla kohti kirkastumista ovat kaikki seitsemän kuolemansyntiä. Toisin kuin Helvetti, Kiirastuli ei ole ikuinen paikka. Sitä kavutaan synnit kirjoitettuna otsaansa kohti vuoren huipulla sijaitsevaa Paratiisia. Otsa puhdistuu sen mukaan millä piirillä on, monet ovat kuitenkin jämähtäneet tietylle tasolle. Päästyään Vergiliuksen kanssa seitsemännen tason ohi, Danten on jatkettava viimeinen vaihe kirkastukseen yksin.
Vuoren huipulla ei ole oikeaa maallista paratiisia, vaan se on kuvattu elämyksestä syntyvänä paikkana, samana vihreänä lehtona, jossa Eeva ja Aatami muinoin elivät. Maallisessa taivaassa Dante kohtaa vihdoin Beatricen. Maallisesta paratiisista noustaan huomaamattomasti kohti oikeaa taivaallista autuutta, kohti Jumalaa. Paratiisin kehät kiertävät maata ja yhdeksännen sfäärin takana on vain ääretöntä liikettä mitä ei voi erottaa Jumalasta.
Keskiaika oli hyvin uskonnollista aikaa ja siksi Jumalainen näytelmä kuvastaa sitä loistavasti, jo Helvetti, Kiirastuli sekä Paratiisi kertovat sen. Myös Juudaksen maininta syvimmällä Helvetissä sekä Eevan ja Aatamin maininta korkeimmalla maallisessa paratiisissa puhuvat hengellisyydestä. Keskiajan ihmisen maailmankuva perustui kirkon opetuksiin ja kirjassa näkyy hyvin hierarkinen ajatelu tapa kahdesta hallitsevasta voimasta; Jumalasta ja Paholaisesta.
Myös kirjan runomuotoisuus viestii myöhäiskeskiajan Italian runouden kukoistuksesta. Se ei ole aivan tyypillinen runoromaani, mutta sisältää kuitenkin rakkaustarinan ja oli osa aikansa viihdeteollisuutta.
Kirjan huomaa olevan kirjoitettu myöhäiskeskiajalla myös sen renessanssia pohjustavista piirteistä. Renessanssi ihaili antiikin aikaa ja kirjan yksi keskeisimmistä henkilöistä, Vergilius oli antiikin merkittävimpiä kirjailijoita.
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
Lolita
Vladimir Nabokov (1899-1977) on venäläissyntyinen kirjailija. Hänen kirjailijan uransa alkoi 1923 kun hän julkaisi kaksi runokirjaa. Tämän jälkeen Nabokov kirjoitti salanimellä V. Sirin ja vuodesta 1940 englanniksi. Hänen tunnetuimman teoksensa Lolitan (1955) lisäksi hän on kirjoittanut ainakin 20 muuta kirjaa joista suurin osa on käännetty myös suomeksi. Hänen kolmikielisen perheensä ansiosta hän kirjoitti englanniksi venäjäksi sekä ranskaksi. Kirjailijan taitojensa lisäksi Nabokov menestyi myös kirjallisuuskriitikkona sekä julkaisi tutkimuksia perhosista. Hän nousi yhdeksi 1900-luvun suurimmista kirjailijoista kun Lolitasta tuli bestseller. Kuolessaan Nabokovilta jäi kesken Lolitaakin provokatiivisemmaksi arveltu romaanikäsikirjoitus The Original of Laura ja vaikka hän määräsi sen poltettavaksi, se julkaistiin postuumisti viime vuonna. Vladimir Nabokov on yhäkin arvostettu ja hänen kunniakseen onkin pystytetty näköispatsas hänen kuolinkaupunkiinsa Sveitsin Montreux'siin.
Lolita on fiktiivinen elämänkerta Humbert Humbertin sairaalloisesta pakkomielteestä 12 vuotiaaseen Dolores Hazeen, jota hän itse kutsui Lolitaksi. Humbertin ensirakkauden kuolema jätti häneen jatukvan palavan halun nymfeteiksi kutsumiaan nuoria tyttöjän kohtaan. Humbert ei toteuta halujaan ennen kuin menee naimisiin Charlotte Hazen, Lolitan äidin kanssa vain päästäkseen lähemmäs Lolitaa. Charloten kuollessa yllättäen Humbert lähtee matkaamaan ympäri maata Lolitan kanssa saadessaan tältä kaiken mitä haluaa. Humbertin ensiksi mukava olemus alkaa muuttua omistushaluiseksi sekä epäluuloiseksi ja lopulta käy niin kuin voi kirjaa lukiessaan olettaa käyvän.
Kirjan henkilöitä ovat siis Humbert, Charlotte ja tietenkin Lolita. Romaani tuntuu kovin aidolta, aivan kuin se olisi oikea elämänkerta, sillä Nabokov kuvaa mielestäni todella hyvin Humbertin mielenmaisemaa. Kirjaa lukiessa miettii kuinka karmea hänen ajatusmaailmansa on, mutta kun miettii hetken, kirjan muut henkilöt eivät voisi mitenkään alussa aavistaa hänen ajatuksiaan. Charlotte taas on säälittävän tuntuinen epätoivoisesti rakkautta haluava hieman vanhemman oloinen naisparka. Juuri oikeanlainen Lolitan äidiksi, jos hän olisi ollut toisenlainen eihän luultavasti olisin nainut Humbertia. Charlotesta täytyy vielä sanoa, etten haluaisi häntä omaksi äidikseni. Hän kohtelee Lolitaa hyvin kylmästi ja hetkittäin tuntui olevan kateellinen nuorelle Lolitalle. Kirjan nimikkohenkilö Lolita on villi ja lapsenomainen, onhan hän vielä lapsi. Lolita kuvataan aluksi mielestäni kovin viattomana, mutta hänestä löytyi kyllä viekkaampikin puoli. Kirjassa esiintyi myös juonen kannalta merkittävä henkilö Clare Quilty, jonka pedofiilinen ajatusmailma on samanlainen kuin Humbertilla.
Kirjan miljöö on 1940-luvun Amerikka. Humbert kertoo myös kotikaupungistaan Parisiista ja ajoista siellä. Tarinan alku keskittyy leppoisalta vaikuttavaan omakotitaloon Amerkikan maaseudulla. Kirjaa lukiessa voi melkein kuvitella istuvansa Humbertin viihtymällä piazzalla nauttien auringon paisteesta. Kirjan edetessä Humbertin ja Lolitan automatkaan maisemat vaihtuu tiuhaan motelleista toiseen. Asioita kuvattiin tarkasti, mutta mieleeni ei jäänyt isoa kokonaiskuvaa matkan maisemista.
Kirja on luokiteltu eroottiseksi ja sen teemoihin kuuluukin vahvasti seksuaalisuus. Se on kuitenkin kerrottu runomaisella kauniilla tavalla ja vaikka siinä kuvataan monia pieniä kohtaamisia tarkasti, on sillä säädyllisyyttäkin. Kirjassa näkyy hyvin miten "väärin kasvanut" seksuaalisuus vaikuttaa luonteeseen ja voi lopulta koitua kohtaloksi.
Vladimir Nabokovilla oli vaikeuksia saada Lolitalle kustantajaa ja vaikka kirja oli viimeistelty vuonna 1954, se ilmestyi vuotta myöhemmin. Jo heti 1956 se kiellettiin Ranskassa kolmeksi vuodeksi säädyttömyydensä vuoksi. Samaan aikaan Yhdysvalloissa oli sanomalehdissä esitetty katkelmia kirjasta, mutta kokonaisena kirja julkaistiin vasta 1958. Argentiinassa kirja kiellettiin 1959 ja vahvistettiin 1962 yleisen moraalisen hajanaisuuden perusteella. Kirja kiellettiin myös Uudessa-Seelannissa 1960. Lolita oli myös Etelä-Afrikassa kahdeksan vuotta kiellettyjen kirjojen listoilla, kunnes 1982 Etelä-Afrikan hallitus ilmoitti sen otettavan pois kyseiseltä listalta. En ihmettele Lolitan olleen kielletty kirja, sillä vaikka Humbert on vain Lolitan isäpuoli, on siinä tavallaan kyse insestistä ja ainakin pedofiliasta.
Voisin suositella kirjaa runollisille ihmisille, jotka ovat lukeneet jonkin verran. Kirjan todella pitkät ja koukeroiset lauserakenteet saavat miettimään äidinkieltä ihan uudelta kantilta ja voi helposti unohtaa lauseen alun päästessään sen loppuun. Ja vaikka kirjan minäkertojan Humbertin ajatukset voivat kuulostaa oksettavalta, lopussa oikeastaan tunsin silkkaa sääliä häntä ja hänen toivotonta yksipuoleista rakkauttaan kohtaan.
Lolita on fiktiivinen elämänkerta Humbert Humbertin sairaalloisesta pakkomielteestä 12 vuotiaaseen Dolores Hazeen, jota hän itse kutsui Lolitaksi. Humbertin ensirakkauden kuolema jätti häneen jatukvan palavan halun nymfeteiksi kutsumiaan nuoria tyttöjän kohtaan. Humbert ei toteuta halujaan ennen kuin menee naimisiin Charlotte Hazen, Lolitan äidin kanssa vain päästäkseen lähemmäs Lolitaa. Charloten kuollessa yllättäen Humbert lähtee matkaamaan ympäri maata Lolitan kanssa saadessaan tältä kaiken mitä haluaa. Humbertin ensiksi mukava olemus alkaa muuttua omistushaluiseksi sekä epäluuloiseksi ja lopulta käy niin kuin voi kirjaa lukiessaan olettaa käyvän.
Kirjan henkilöitä ovat siis Humbert, Charlotte ja tietenkin Lolita. Romaani tuntuu kovin aidolta, aivan kuin se olisi oikea elämänkerta, sillä Nabokov kuvaa mielestäni todella hyvin Humbertin mielenmaisemaa. Kirjaa lukiessa miettii kuinka karmea hänen ajatusmaailmansa on, mutta kun miettii hetken, kirjan muut henkilöt eivät voisi mitenkään alussa aavistaa hänen ajatuksiaan. Charlotte taas on säälittävän tuntuinen epätoivoisesti rakkautta haluava hieman vanhemman oloinen naisparka. Juuri oikeanlainen Lolitan äidiksi, jos hän olisi ollut toisenlainen eihän luultavasti olisin nainut Humbertia. Charlotesta täytyy vielä sanoa, etten haluaisi häntä omaksi äidikseni. Hän kohtelee Lolitaa hyvin kylmästi ja hetkittäin tuntui olevan kateellinen nuorelle Lolitalle. Kirjan nimikkohenkilö Lolita on villi ja lapsenomainen, onhan hän vielä lapsi. Lolita kuvataan aluksi mielestäni kovin viattomana, mutta hänestä löytyi kyllä viekkaampikin puoli. Kirjassa esiintyi myös juonen kannalta merkittävä henkilö Clare Quilty, jonka pedofiilinen ajatusmailma on samanlainen kuin Humbertilla.
Kirjan miljöö on 1940-luvun Amerikka. Humbert kertoo myös kotikaupungistaan Parisiista ja ajoista siellä. Tarinan alku keskittyy leppoisalta vaikuttavaan omakotitaloon Amerkikan maaseudulla. Kirjaa lukiessa voi melkein kuvitella istuvansa Humbertin viihtymällä piazzalla nauttien auringon paisteesta. Kirjan edetessä Humbertin ja Lolitan automatkaan maisemat vaihtuu tiuhaan motelleista toiseen. Asioita kuvattiin tarkasti, mutta mieleeni ei jäänyt isoa kokonaiskuvaa matkan maisemista.
Kirja on luokiteltu eroottiseksi ja sen teemoihin kuuluukin vahvasti seksuaalisuus. Se on kuitenkin kerrottu runomaisella kauniilla tavalla ja vaikka siinä kuvataan monia pieniä kohtaamisia tarkasti, on sillä säädyllisyyttäkin. Kirjassa näkyy hyvin miten "väärin kasvanut" seksuaalisuus vaikuttaa luonteeseen ja voi lopulta koitua kohtaloksi.
Vladimir Nabokovilla oli vaikeuksia saada Lolitalle kustantajaa ja vaikka kirja oli viimeistelty vuonna 1954, se ilmestyi vuotta myöhemmin. Jo heti 1956 se kiellettiin Ranskassa kolmeksi vuodeksi säädyttömyydensä vuoksi. Samaan aikaan Yhdysvalloissa oli sanomalehdissä esitetty katkelmia kirjasta, mutta kokonaisena kirja julkaistiin vasta 1958. Argentiinassa kirja kiellettiin 1959 ja vahvistettiin 1962 yleisen moraalisen hajanaisuuden perusteella. Kirja kiellettiin myös Uudessa-Seelannissa 1960. Lolita oli myös Etelä-Afrikassa kahdeksan vuotta kiellettyjen kirjojen listoilla, kunnes 1982 Etelä-Afrikan hallitus ilmoitti sen otettavan pois kyseiseltä listalta. En ihmettele Lolitan olleen kielletty kirja, sillä vaikka Humbert on vain Lolitan isäpuoli, on siinä tavallaan kyse insestistä ja ainakin pedofiliasta.
Voisin suositella kirjaa runollisille ihmisille, jotka ovat lukeneet jonkin verran. Kirjan todella pitkät ja koukeroiset lauserakenteet saavat miettimään äidinkieltä ihan uudelta kantilta ja voi helposti unohtaa lauseen alun päästessään sen loppuun. Ja vaikka kirjan minäkertojan Humbertin ajatukset voivat kuulostaa oksettavalta, lopussa oikeastaan tunsin silkkaa sääliä häntä ja hänen toivotonta yksipuoleista rakkauttaan kohtaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)